lauantai 13. toukokuuta 2017

Äitienpäiväkortti askarteluja



Lasten kanssa askarreltiin muutama kortti äitienpäiväksi
- mummille, mummalle ja isoäidille.

Aikaisemmin nuorimmainen on askarrellut tulitikkurasioiden mallisista askartelurasioista
pieniä korurasioita joista muutama on jäänyt vielä antamatta.
Tänään menemme illallalliselle mummolaan, ja viedään ne pieneksi lahjaksi.
Reissaava mummi voi kuljettaa niissä vaikka korvakoruja.



Meidän 13-vuotias neiti tykkää tehdä näitä 3D kohokirjain kortteja.
Pahviin leikataan kirjainten määrä eri mittaisia lovia ja taitetaan ne eri suuntaan kuin kortin taitos.
Niihin leikataan kirjaimet, tällä kertaa kortti lähtee mummalle.
Helppo ja näyttävä lopputulos!



Netissä on ihania 3D korttien askarteluohje videoita.
Neidin kanssa päätettiin kokeilla tätä ohjetta.
Katseltiin samalla Vain Elämää ja värkättiin kukkia,
myönnettäköön että ensimmäinen versio ei onnistunut, 
mutta lopulta saatiin ihan kelvollinen lopputulos aikaan.


Ensi kerralla täytyy käyttää vielä vähemmän liimaa tai hankkia kaksipuolista teippiä.
Ehkä koitan myös koristella kukkia enemmän ennen liimaamista.




Hauskaa tuon tekeminen oli, ehdottomasti teen toistekkin!

Tämän mallin tekoon löytyy monta hyvää videota
esim. You Tubesta haulla "How to make a 3D Flower POP UP Greeting Card",

ja vinkkinä sanottakoon, että niitä liimapisteiden paikkoja kannattaa noudattaa todella tarkasti! 



Korttien kannet koristeltiin ihan perinteisesti kiiltokuvin, koristeteipin ja glitteriliiman avulla.
Napeista ja palteteista sommiteltiin yksi sydän kortti.



Äitienpäivän vietot aloitettiin meillä jo perjantaina,
kun luontoryhmässä päikkyilevän kuopuksen ryhmä järjesti aamupalahetken metsäpaikalla
nokipannukahveineen ja yhteisine metsässä touhuamisineen.
Tuollaisella aloituksella tuli väkisinkin mukava päivä, vaikka hieman savun tuoksuisena töihin lähdinkin!



Tänään menemme vanhemmilleni illalliselle, 
ja huomenna vietetään äitienpäivää rennosti kotoillen.
Aamulla varmasti saan perinteisesti nukkua hieman pidempään
ja kuunnella astioiden kilinää ja touhuamista keittiössä ennen herätystä..
Ehkä käymme leppoisalla metsäretkellä, 
isompia rehkimisiä en voikkaan tehdä toipuillessani viisaudenhampaan poistosta.

Iloista äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille!

Terveisin Taina

maanantai 1. toukokuuta 2017

Mummolan muutto ja vappuresepti: gluteeniton kananmunaton munkki


Tämä resepti on täällä pari vuotta sitten ollutkin, mutta vapun kunniaksi uudestaan:

Kananmunaton gluteeniton munkki

Sekoita leivontakulhossa:
5,5 dl Semperin finmix jauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 tl kardemumaa
1 pussi kuivahiivaa

Lisää taikinaan:
2 dl keitettyä ja 2,5 dl kylmää vettä
2 rlk juoksevaa leivontamargariinia (tarvittaessa maidoton vaihtoehto)

Vatkataa voimakkaasti. Taikina jää löysäksi.

Laita taikinaa vahvaan pakastepussiin (ja pussi kulhoon),
ja anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puolen tunnin ajan.
 
Kaada kattilaan reilusti auringonkukkaöljyä jotta munkit peittyvät,
öljyn pitää olla kuumaa, että munkit ruskistuvat nopeasti.
Leikkaa reikä pussin kulmaan, taikina valuu ulos kevysti puristamalla.
Purista taikinaa kiehuvaan öljyyn, esim. pötkö tai rinkula.
Paista munkit ruskeaksi molemmin puolin.
Varo, ettei öljyä roisku päälle tai käsille! (Suosittelen silti pitkähihaista paitaa ja essua.)

Nosta munkki öljystä esim. reikäkauhalla ja valuta liika öljy pois
tai laske pieneksi hetkeksi talouspaperille.
Kierittele kuumat munkit sokerissa.

Kaada loppuöljy jäähtyneenä esim. tyhjään öljypulloon ja hävitä roskien mukana.
Muista varata lähelle kattilankansi, jotta voit tukahduttaa mahdollisen rasvapalon heti.


Nämä munkit ovat haastavia saada kauniin muotoisiksi löysän taikinan takia,
mutta maku palkitsee varmasti, ja munkit maistuvat takuulla myös ruokarajoitteettomille!

Ei muuta kuin herkuttelemaan!


Vappu olikin meillä tänä vuonna erilainen.
Vanhempani muuttivat tähän meidän kotikadulle uuteen rivitaloasuntoon,
ja lasten mummola, lapsuudenkotini, tyhjättiin ja siivottiin.
Kyllä siinä muutama päivä hurahti melkoisessa tohinassa,
kantaen, luututen ja viimeisiä tavaroita vielä pakkaillen!

En päästänyt itseäni liikaa tunteilemaan,
koska tiesin että jos olisin alkanut vollottaa niin siitä ei olisi taas loppua tullutkaan.
Onneksi puuhaa riitti niin ettei aikaa olisi ollut jäädäkkään pillittämään.

Ja muutoshan oli nyt parempaan!
Vanhemmat on lähellä ja auttelu molemmin puolin helppoa,
ja lapsilla mummola kävelymatkan päässä.


Sinne jäi huone, joka oli huoneeni vuosien ajan.


 Omenapuutkin kukkivat jatkossa uuden perheen iloksi.

Uusi mummolakin on tosi kaunis ja valoisa.
Kiva koti siitä vielä tulee kunhan tavarat järjestäytyvät paikoilleen!

Vanhemmille oli toki ehtinyt neljässäkymmenessä vuodessa kertyä melko paljon tavaraa.
Itse olen sieltä aarteen jos toisen jo pelastanut meille,
vaikka koitin pysyä kovana..
Mutta jos esineet tuottavat minulle iloa niin saan ne säilyttää, vai miten se meni?


Niinpä jääkapin päällä on pari uutta Riihimäenlasin pyttyä lapsuuden kodistani,
ja lautastelineessä muutama uusi vaihtarilautanen.
Nuo lautaset joissa on värillinen reuna muuttivat nyt meille,
ne olivat mummini vanhat,
saman mummin joka on ommellut nuo hyllyn reunaa koristavat enkelit.

No, taas vähän laajentuneelle peltipurkkikokoelmalle en ole löytänyt vielä mitään järkevää selitystä.
Ne ovat vain kivoja.
Asukoon meillä kunnes jonain vuosikymmenenä innostun KonMarittamaan.


Muuttoapuna oli myös Ruotsissa asuva siskoni,
joka toi tuliaisiksi mm. näin kauniit pullot kokkailuihin.


Ehdittiin me sentään muuton päälle vielä porukalla istua meillä iltaa
ja syödä pidemmän kaavan mukaan.
Oli kyllä hausta ilta!


Mahtuihan tähän vappuun muuton lisäksi muutakin,
yksi lapsi sairastui,
omalla pihalla tehtiin vähän hommia,
mies lähti työmatkalle Lontooseen..

Monipuolista meinikiä, hyvä niin!
Toivottavasti sinunkin vappusi oli iloinen!

Aurinkoista toukokuuta,
Taina

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen Ylläksellä



Vietimme pääsiäisen aikaan viikon Lapin lumoissa.
Jos on mahdollisuus Lapissa käydä, mielestäni auringossa kimmeltävät keväthanget ovat ruskan ohella Lapin parasta antia!
Keskuksissa riittää puuhaa ja tekemistä, mutta hiljainen ja rauhallinen luontokin ovat lähellä ja lumoavat kauneudellaan.

Toki ajamista piisaa Pirkanmaalta Ylläkselle, mutta onneksi on iPadit ja eväät..
Ja taukoja toki pidettiin tarpeen mukaan. Matkalla pysähdyttiin mm. Ihastelemaan Pyhäsalmen Vaskikellon kellokokoelmaa.


Itse olemme kokeneet että tuolla välillä on Oulussa sopiva yöpymispaikka, ei puudu liikaa takapuoli tai korvien väli.
Menomatkalla kävimme Oulun Edenissä uimassa, ja kauniin lumista oli vielä Oulunkin korkeudella.
Nappasin uinnin jälkeen vielä kuvan Nallikarilta.

Pysähdyimme myös Haaparannan karkkikaupassa, jättimäisessä Candy Worldissa shoppailemassa lomaherkkuja ja tuliaisia. 
Kaikkea kivaa ja hyvää sieltä kyllä löytää ja melko edullisestikin!
Itselläni meni loma vähän "pääsee köyhtymään muttei laitumaan" - meiningillä, 
namit, saunajuomat ja juustoleivät maistuivat, mutta loma on lomaa. 


Ja ensimmäisenä aamuna Ylläksellä piti tietenkin päästä heti mäkeen!


Pääsimme jälleen vanhempieni mökille Äkäslompoloon kyläilemään. Kustannuspuolen kannalta katraan kanssa matkailu helpottuu,
ja samalla eri sukupolvet saavat viettää aikaa ja lomailla yhdessä.

Tällä kertaa otimme mukaan myös kummityttömme, lasten serkun, koska neidit 13 v. ovat myös parhaat kaverukset.
Tytöistä oli seuraa toisilleen ja hisseissä oli tasaparit.


Mehän olemme laskettelijoita, ja onneksi lapset ovat innostuneet lajista myös.
6-vuotias pärjää jo rinteessä siinä missä muutkin, äitiä meinaa tosin välillä hirvittää hurjapään vauhdikas kurvailu!
Saman ikäisenä tosin olen itsekkin jo tunturia viilettänyt suksilla alas.
Ja isoveljen perässähän sitä mennään mihin vaan!


 
Niinä päivinä kun ostimme lipun laskettelimme aamusta iltaan. Toki välillä käytiin mökillä lounas- ja lepotauolla.
Sen verran rankkaa laskettelu on, että muutama lepopäiväkin pidettiin välissä.
Silloin käytiin pienillä hiihtoretkillä ja pulkkamäessä, grillailemassa kodassa makkaraa ja mm. tutustumassa luontokeskus Kellokkaaseen.
Nuorimmaisen monivuotinen haavekin toteutui ja hän pääsi ajamaan lasten moottorikelkkaa.
Se onnistuu Ylläksellä Konijänkän Kotieläinpihan radalla.


Vaikka paljon lasketeltiin aikaa jäi myös rentoiluun, niinkuin lomalla kuuluu.
Pihaan rakennettiin iso lumilinna jossa oli monta tunnelia. Mies saikin sitten olla illat kaivuu hommissa,
eikä lapsia toki keskenään voi sellaisessa antaa leikkiäkkään vaikke sortumisvaaraa koettu olevankaan.


Välillä viileteltiin potkukeilkoilla.


Iltaisin saunottiin pitkään, ja tietenkin pelattiin Afrikan Tähteä.


Pulkkamäki hommat maistuivat lapsille ja aikuisille.


Hiihto ei varsinaisesti ole meidän laji, mutta rennon lyhyet lenkit kauniissa maisemissa ja pullat päälle,
niin hauskaahan sekin on.


Meidän suhdekin saavutti pääsiäisenä täysi-ikäisyyden. 18 vuotta sitten pääsiäisenä tapasimme miehen kanssa Levillä.
Se oli sellainen nuoruuden rymyreissu se, vaikka paljon silloinkin lasketeltiin.
Siitä saakka on sukset kulkeneet samaan suuntaan.


Kävimme päivän laskettelemassa myös Levillä, mahtavat rinteet sielläkin, viihtyi lapset ja aikuiset iltaan saakka!
Mies ei tykkää kuvattavana olla, mutta tällaisen sentään hänestä nappasin.


 
Ja merkkipäivän kunniaksi lähdettiin yhtenä iltana kaksin kylälle hörppäämään minttukaakaot
(joillaisia muuten hörpättiin aika paljon enemmän Levin reissulla 18 v. sitten..).


Lappi ja Ylläs lumosivat jälleen! Viikko perheen kanssa ulkona liikkuen irrotti mukavasti arjesta,
nyt taas jaksan ruuhkavuosi mutseilla ja lapset tehdä viimeisen puserruksen koulussa ennen kesälomaa!


Paluumatkalla yövyimme siskon luona Oulussa, serkukset pääsivät vähän touhuamaan yhdessä ja hoitelemaan kilpikonnia.


Nyt sanotaan sitten heipat hangille ja toivotetaan kevät ja kesä tervetulleiksi!



Vaikka eihän tuosta Suomen kesästäkään koskaan tiedä..


Vanhempia postauksia lasten kanssa lomailusta Ylläkseltä löytyy mm. näistä, kesältä ja talvelta.

Sain muuten blogisiskoilta vähän vinkkejä blogin ulkoasun selkeyttämiseen,
huomasitko, jos, niin mitäs tykkäät?

Joko sinä olet kevätfiiliksissä?

Terkuin Taina




perjantai 14. huhtikuuta 2017

Keittiön uusi pöytä


Vuonna 2013 saimme häälahjaksi toivomamme keittiönpöydän.
Se oli mielestäni silloin todella kaunis
- neljän hengen, jatkettava, kirsikanvärinen ihanuus. 

Viimeiset vuodet se on piilotellut liinan alla
Koska olen ollut totaalisen kyllästynyt koko kirsikan väriin
eikä se nykyiseen kotiin muutenkaan sopinut. 
Toisaalta, tykkään käyttää pöytäliinoja
(pyyhittäviä tai helposti pyykkiin heitettäviä)
joten ei tuo piilottelu ole toisaalta käynyt liian rasittavaksi.

Jatkopala on ollut vakituisesti paikoillaan perheen kasvettua, 
ja muutenkin on usein pöydän ääressä tuota väkeä ihan mukavasti.

Pöydän tuunausprojekti oli suunnitteilla,
valkoinen maalikin ostettuna kaapissa pitkään,
vaan enpä saanut ikinä aikaiseksi vanhaa pöytää hioa ja maalata.

Siinä se meni arjessa mukana,
siihen tottui ja turtui ja sitä rataa.
Aina oli tärkeämpiä käyttökohteita rahalle,
kun pöytä vielä pöydän virkansa toimitti.


Viime viikonlopun meillä oli kylässä ystäväperhe,
kuusihenkinen perhe isolla autolla.
Bongattiin siinä ohimennen FB-kirpparilla ilmoitus juuri sen tyyppisestä pöydästä jota on katseltu
vaan ei olla raaskittu vielä ostaa.
Varauksia oli, mutta ilmoittauduttiin jonoon.
Lopulta myyjä taisi kyllästyä av, mittaan, kysyn, varaan - rumbaan
ja ilmoitti että ensimmäinen hakija saa ostaa pöydän.
Niinpä miehet kävivät rivakasti hakemassa pöydän kotiin meidän vieraiden autolla.
Meidän tila-autoon tuo ei olisi mahtunutkaan.

Paikallisessa FB:n roskalava ryhmässä sain vanhan pöydän hukattua uuteen hyvään kotiin,
ja niin ihan yhtäkkiä ja yllättäen olikin meidän pöytä vaihtunut!


Palmusunnuntai aamuna päästiin jo testaamaan miten 11 henkeä sopii sen ääressä ruokailemaan..
no, sopu sijaa antaa, 
saisihan tuo vielä pidempi olla kuin kaksi metriä,
mutta eiköhän tuolla taas joitakin vuosia mennä!


Virpomishommat tuli hoidettua ja suklaamuna överitkin on ehditty jo vetää.
Pääsiäistä on laiteltu kotiin maltillisesti,
koska pääsiäistä vietellään muuallakin kuin kotona.
Niistä sitten tuonnempana.


Keittiön pöydästä teatterihommiin.

Aiemmin vinkkasin täällä koko perheen teatteri esitystä
Toinen esitys, joka sopii koko perheelle, 
ollen hauska ja viihdyttävä, on 
Kumpikaan ei sovi perheen pienimmille,
mutta 6-vuotias, alakoululaiset ja me aikuiset tykättiin kovasti molemmista!
Lasten suosikki taisi olla Vesta-Linnea,
mutta olin itse positiivisen yllättynyt molemmista
vaikka paljon kehuja noista olin lukenutkin.
Jos ei siis muuta puuhaa ole pääsiäiseksi
ja satut liikkumaan lasten kanssa Tampereella,
kannattaa ehdottomasti kurkata saisiko noihin lippuja! 


Ja näinhän se menee, että jos on jotain semmosta pikkusen hölmöilyltä haiskahtavaa hommaa, niinkuin vaikka orkesterimonttuun tai lavasteiden taakse kurkkimista, 
niin isoveljen apuun voi aina luottaa!


Kameraa on tullut tosi huonosti pidettyä mukana,
näitä kännykkä-räpsyjä kertyy sitten sitäkin enemmän.
Muutama kuva vielä viime viikoilta:
  • Työmatkapyöräilyn iloja (kun se tervellinen elämä ei olekkaan ihan niin terveellistä, ainakin jos oikaisee sen pururadan kautta joka ei vielä ole sula..).
  • Toimistokoira Abben kanssa hengailua töissä.
  • Yölliset virpomavitsojen askartelijat. (Mitä  ei äidit tekisi että lapset pääsee virpomaan?)
  • Uusi hiusväri kampaajalla.
  • Juniorin kanssa hupsuttelua ravintolassa ruokia odotellessa.
  • pieniä virpojia: oma muru, kummimuru ja muutenvaan muru. (Iskät kantoivat vitsat. Mitäpä ei iskät tekisi että lapset pääsee virpomaan?)


Tulppaanit saivat pääsiäisen kunniaksi pajunkissoja kaveriksi.
Ja samat kukat kuvasin työpaikan pääsiäistoivotukseen vähän enemmän Apple-hengessä.
Toimii muuten hyvänä valkoisena kuvausalustana tuo uusi keittiön pöytä!


Loppuun vielä yksi "lasten suusta" sutkaus jolle jaksoin hihitellä monta päivää:
"Mun äiti on pehmeempi ku sun äiti!" 
Lesosi nuorin lapseni kaverilleen männä viikolla isoon ääneen kotikadulla.
Meriitti se kai on sekin! 


Iloista pääsiäisen aikaa sinulle!

Taina

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Työpaikan vaihtaminen ja muita talven kuulumisia, sekä mokkapalaresepti (gluteeniton, maidoton, munaton)

Hei ystävät!

Aika on vierähtänyt kuin siivillä edellisestä postauksesta!
Uudessa työpaikassa aloittaminen on ollut sen verran intensiivinen puristus,
että vapaa-ajalla on tullut keskityttyä lähinnä perheen kanssa olemiseen.


Että mitenkös se työpaikan vaihtaminen on sitten sujunut?

Irtisanoutumisen jälkeen pakersin vielä kuukauden vanhassa duunissa.
Motivaatio oli välillä jo vähän niin ja näin,
mutta toisaalta ehdin hyvin siirtää ja ohjeistaa kaikki työt ja tehtävät,
tyhjäillä koneet ja pöydät
ja hyvästellä työkaverit useammalla eri toimipisteellä, viettää useampia läksiäisiäkin.
Käytiin hienosti syömässä..


 
Ja toisella porukalla mökkibileitä rymyämässä..

 
Huomasin taas olevani sitä tunteita purskahtelevaa tyyppiä, 
joka itkee sanoessaan ettei voi pitää puheita ettei ala itkeä.
Viimeisen kerran ajaessani jo kyllästymiseen saakka ajamaani reittiä Järvenpäästä Tampereelle
itkeä kollotin kuin vesiputous. 
Linnatuulesta pysähdyin ostamaan lisää Nessuja.
Kyllä siinä kävi monia tunteita pinnassa,
halailtuaan vikat heipat työn merkeissä monille ihanille tyypeille, 
ja miettiessään, että olenko nyt ihan oikeasti tehnyt oikean valinnan.
Haikeutta, luopumista, epävarmuutta.
Siinä tutussa ja turvallisessa olisi kuitenkin ollut niin paljon helpompi pysyä.


Meemifanina näitä tuli keräiltyä noina viikkoina talteen läjäpäin.

 
Entisiltä työkavereilta saadulla Iittalan lahjakortilla päätin ostaa jotain täysin omaa,
en mitään viisasta, kuten täydennystä kodin astiastoon,
vaan jotain hyvää mieltä tuovaa, ihan omaa höpöä.
Päädyin ostamaan vaaleanpunaisen Vitriinin,
jossa säilytän korviksia vaatehuoneessani.
Joka aamu ja ilta se tuo hyvää mieltä, 
ja muistuttaa kivoista tyypeistä, hetkistä ja muistoista.
Ja onhan se nyt tosi söpö!


Muutama lisäkuva vaatehuoneesta tähän. :)


 
Mutta kyllä minä kuulkaa olen viihtynyt uudessa duunissa!

Uusi työ oli alussa haastavaa.
PC:stä Maciin siirtyminen, kaikki uudet ohjelmat, ihmiset, toimintatavat..
- Kunnon aivojumppa!
Tehtävät ovat monelta osin saman kaltaisia, 
mutta ne on pitänyt opetella tekemään uudella tavalla.
Nimiketasolla muutos oli myynti- ja koulutuskoordinaattorista
Johdon assistentiksi ja myynti- ja markkinointisihteeriksi.
Ja päivääkään en ole katunut! 
Viihdyn, tykkään, olen ihan liekeissä!
Maanantaiaamuisin ei v*ta lähteä töihin.
Silloin kun lähden, jos en jää pitämään etäpäivää.


Työhuonetta olen kevyesti järkkäillyt omaksi kotikonttoriksi.
 Ja ilman asennne-lasinalusiahan ei voi töitä tehdäkkään.

 
Pelko siitä, voiko missään muualla olla kivoja kollegoita oli turha.
Kyllä niitä hyviä tyyppejä on uudessakin työpaikassa.
Ihan tosiaan nyt tuntuu, että olen löytänyt unelmaduunin.
Tällä kertaa ruoho siis oli vihreämpää siellä aidan toisella puolella!
Vaikka vilpittömästi toivon kaikkea hyvää vanhoille kollegoille,
ja olen paljosta kiitollinen vanhalle duunipaikalle,
se ei enää ollut mun juttu.

Rohkaisenkin kaikkia,
jotka pohtivat työpaikan vaihtamista
- tee se siirto, käännä se kortti, kuuntele sydämen ääntä!

Serkukset ja parhaat ystävykset

Vaan on tähän alkuvuoteen sentään muutakin mahtunut kuin mun töitä.
Perheen "isot pojat" ovat olleet paljon partio hommissa- ja leireillä.
On vietetty  6- ja 13-v. synttäreitä ja kaikkien lasten yhteisiä sukulaissynttäreitä.


6-vuotis synttärit vietettiin päiväkodin juhlassalissa peuhuten,
vuokra oli erittäin kohtuullinen ja menoa ja riemua piisasi.


Sukualaisten kanssa juhlittiin kaikkien lasten synttärit yhdessä rytäkässä.
Lapset toivoivat sateenkaarikakkua, joka on joskus onnistunut ihan hyvinkin.
Alkuhan meni ihan mallikkaasti..


Kakkua valmistaessa katselin lasten kanssa samalla Putousta,
joten en vissiin toiminut ihan riittävän ripeästi.
Täytteet ehti jässähtää vähän turhan paljon ennen kumoamista...


 Mutta hyväähän tuo oli kuin pentele,
valkosuklaa-kerma-juttu,
ja peittyi kivasti kynttilöihin joita oli se 6+11+13. :D


Eikä lopputuloskaan ollut sentään tarjoilukelvottoman ruma.
Resepti täällä.
Meillä tehtiin tietysti pohja gluteenittomista kekseistä.


Ensi viikolla keskimmäinen poitsu täyttää 11 vuotta.
Mies on nyt Atlantassa työmatkalla ja tuo sieltä lahjan.
Itse olen tilannut käsilaukun ja lompakon,
ja lapsille tietysti paljon vaatteita.
Siellä vaan on niin paljon halvempaa!
Hienoja tuo on osannut ainakin aiemmin valita, joten viikon päästä on meillä pieni joulu. :)


Ja niin, omia synttäreitä vietin kanssa. Silloin päivitin Faebookkiin näin:
Iloista ystävänpäivää kaikille! <3 Kiitos että olette kaikki siellä, hiekkalaatikko kavereista uusiin tuttaviin. Olette tärkeitä jokainen, vaikka ruuhkavuosibuugiessa ei yhteyksiä aina ehdi pitää. Kiitos ymmärryksestä. Mummuina ja pappoina sitten. <3 Ja kiitos synttäri onnitteluista! Tämän lähemmäksi neljääkymmentä ei pääsekkään olematta 40. Jaa mitenkäs sitä juhlapäivää on vietetty? Aamulla heräsin onnittelulauluun ja halikasailuun. Poika hiihti kavereiden kanssa kouluun. Kivaa asua riittävän maalla. On ollut ihania viestejä, soittoja, lahjoja, ruusuja, ystävä lounaalla. Päivän vietin letkeästi lempi-veloureissa kotikonttorimeiningeissä. No, päivän viimeisen työtunnin tein hieman illemmalla, haettuani laturinjohdon työpaikalta jotta kone taas toimi. Vanhuus ei tule yksin. Uudessa työssä nyt kuukausi takana – alan olla käryillä, tiedän jo mitä pitäisi tehdä vaikka en kaikkea ehdi tai heti osaa. Ratkaisu tuntuu edelleen oikealta ja hyvältä. Lähimmäksi juhlahumua taisin päästä siivotessani tyttären luokan järjestämän discon jäljiltä koulun salia. Vaan onhan tähän lähiviikkoihin mahtunut juhlahumuilua ystävien kanssa ihan riittävästi näinkin. Kiitos vielä niistä! Elo on vähän kuin tässä kuvassa jonka nappasin tänään discoilijoita kyyditessäni – väriä, valoa, varjoja, kerroksia, kauneutta, pilviäkin taivalla mutta vaaleanpunaisilla reunoilla varustettuja melkein kaikki. Nyt pötkähdän ukon kainaloon sohvanmutkaan ja otan mukin viiniä. Siinähän tuo on pysynyt rinnalla jo yhden täysi-ikäisyyden verran. Ei olla teinejä enää. Mutta elämä on hyvää juuri nyt, juuri näin, juuri tämän ikäisenä.


(mulla on muuten nykykään koneeseen laturit kotona ja töissä) ;)


Laskettelemassa on käyty paljon. 
Huippua, kun perheen nuorinkin pärjää jo rinteessä niin kuin muutin, 
jaksaa ja haluaa laskea koko päivän, ja lähes kaikista rinteistä.
Yksi viikonloppu vietettiin perheen kesken Himoksella.
 Muuten on ollut aina sekalainen seurue lastenkin kavereita mukana.
Onneksi on tila-auto.
 

Pääsiäisenä sitten lähdetään katselemaan vielä löytyykö Lapista lunta,
Tampereen seudulla alkaa olla jo aika keväistä.

Ensi kuussa vanhempani muuttavat meidän kadulle valmistuviin rivareihin,
ja lapsuudenkotini saa uudet asukkaat.
Vähän sisustelu- ja pihahommiakin olisi vireillä.
Enköhän minäkin tästä tieni takaisin bloggeriin löydä,
kun elämä alkaa asettua uusiin uomiinsa.
Aikaa jää taas tasaisemmin myös ystäville, harrastuksille ja rentoilulle.


Tanssitunteja en tänä keväänä ohjaa,
mutta baletissa olen käynyt,
 ja koittanut muutenkin liikuskella fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa.


Laitetaanpas loppuun vielä meidän tämän hetken suosikkiresepti:

Mokkapalat 
gluteeniton, kananmunaton, maidoton

Pohja:
8 dl luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper FinMix)
6 dl sokeria
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
2 dl juoksevaa margariinia (maidotonta)
4 dl vettä
7 rkl kaakaojauhetta
 
Kuorrutus:
100 g
margariinia (maidotonta)
9 dl tomusokeria
10 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään
lisää rasva ja vesi 
Sekoita tasaiseksi, kaada leivinpaperillä peitetylle uuninpellille.
Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. 
Anna pohjan jäähty ja valmista sitten kuorrute. 
Lisää kahvi sulatettuun margariiniin,
sekoita loput aineet keskenään ja lisää vähän kerrallaan margariiniseoksen joukkoon, 
sekoita tasaiseksi. 
Voit säädellä kuorrutteen paksuutta tomusokerin määrää muuttamalla. 
Levitä kuorrute pohjan päälle, koristele nonparelleilla ja anna kuorrutteen jähmettyä. 


Taipuu vaikka jalkapallo-aiheiseksi "synttärikakuksi".
Tai herkuttele muuten vaan.


Iloista ja onnellista oloa ja kauniita kevätpäiviä toivotellen,
Taina