sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kesäloman meinigit


Mahtava kuukauden kesäloma on nyt takanapäin.
Loma tuli enemmän tarpeeseen kuin vuosiin muistan tulleenkaan. 
Mutta loma oli huippukiva ja teki tehtävänsä, nyt on oikeesti levännyt ja hyvä fiilis. 
Asiat tuntuu olevan oikeassa mittakaavassa ja järjestyksessä.


Aito kiitollisuus on palannut päällimmäisiin tunteisiin.
Kiitollisuus siitä että minulla on työpaikka josta pitää lomaa.
Kiitollisuus siitä että sain pitää neljän viikon loman putkeen parhaaseen loma-aikaan.

Ennenkaikkea kiitollisuus lapsista, ystävistä, sukulaisista,
kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä,
kodista, hyvästä ruuasta, rauhasta.

Ihan sellainen hyvä olo on lomalla kehrätty sydämen sopukoihin saakka.


Alkulomasta viettettiin aikaa tädin mökillä.
Kuvassa mökin kuningatar, tädin Ragdoll kissa Tuuli.


Koululaiset oppivat tekemään vihdat
ja pitämään tulet rantasaunassa että saivat uida koko päivän.
Voiko sen parempaa lomahupia ollakaan?


On muuten hirmuisen näppärä peli kesämökillä tuollainen
vanha lastenvaunujen runko
polttopuiden, tiskien ja pikkuveljen kuskaamiseen, muunmuassa.


Mökillä unohdettiin jopa Pokemonit ja pelailtiin ihan muita juttuja,
sellaisia joiden päälle äitikin ymmärtää.

Sanoisin että oltiin ihan super leppoisasti,
vaan mahtuuhan se toki lomaan aina lasten kanssa pientä säpinää,
kuten nyt mökilläkin yhdet makkaratikulla poltetut sormet,
yksi silmäkulmaan pistänyt amppari,
yhdet paikallisessa päivystävässä paikoilleen korjatut hammasraudat,
mitä näitä nyt oli..
pikku kommelluksia vain onneksi.


Mökiltä perheen partiolaiset, eli mies ja vanhin poika,
lähtivät roihulle jossa vierähtikin melkein viikko.
Mutta elämys oli ollut mahtava,
17 000 leiriläistä 45 eri maasta,
paljon kivaa tehtävää ja nähtävää,
mies vapaaehtoishommissa,
poika ekalla suurleirillä ystävien kanssa,
yöt kaksin teltassa.



Sattumalta juuri sopivaan aikaan löytyi tarjous
jossa uuden kännykän ostaja sai neljä Muumimaailman ranneketta kaupantekiäisiksi.
Koska poika tarvitsi uuden puhelimen,
päädyimme myös Muumeilemaan päiväksi.


Omasta mielestä edellisestä käynnistä ei ole kuin hetki,
mutta kun kuvia vertaa niin lapsista tosiaan huomaa
että viisi kesää siitä oli ehtinyt vierähtää..

Koululaiset olivat hieman epäileväisiä että näinköhän siellä on kivaa ollenkaan,
mutta lopulta todettiin yhdessä että reissu oli tosi onnistunut!
Pienin toki eniten touhotti,
mutta keskimmäinenkin innostui ottamaan yhteis-selfieitä hahmojen kanssa
(ja näyttelijät olivat aivan huipusti messissä)
 ja onhan siellä oikeasti kaikkea tekemistä koko perheelle.
 Ja aivan mahtava uimaranta!



Ja aikalailla rantahommiksi tämä loma on mennyt muutenkin.
Joku helteitä ja uimista rakastava olisi varmasti sitä mieltä että täydellistä ja ihanaa,
minäkin toki nauttinut lasten riemusta ja rennosta meiningistä...
joskin salaa odottanut talvea.
Tai edes syksyä.
En ole helle ihmisiä.
Paitsi lasten takia.


Omaksi kesälomaprojektiksi otin varaston siivoamisen.
Kun perheessä on viisi ihmistä
jotka mieluiten säästää kaiken,
eikä muuteltuakaan tule usein,
on sitä tavaraa kertynyt vuosien myötä aikas paljon.

Siskon toiveesta yksi kaaoskuva blogiin ;)


Varasto on nyt siivottu.
Tyhjätty, joka nurkka luututtu, jokainen laatikko, kirja ja tavara käyty läpi.
Muistoesineitä on paljon, mutta silti paljon vähemmän kuin ennen.
Säästettävät tavarat siististi laatikoissa varastossa,
keräykseen tai kierrätyspisteelle menevät kamat säkitetty,
joitakin vaihdettu FB:n kautta suklaaseen ja annettu muuten vaan eteenpäin.
Kirpparointiin ei nyt riittänyt energiat, 
 luotan siihen että Hope Ry:n kautta menee enemmän tarvitseville. 
Koko kuukausi siihen meni, 
mutta ollaan taas askeleen lähempänä kotia jossa kaikilla tavaroilla on paikka ja tarkoitus. 
Aika pienen askeleen toki, mutta silti. 
Lastenhuoneet vaatiisi saman operation.. 

Luin jostain että
Nykypäivänä tavara on kuin läski.
Pitää opetella elämäntapa jossa sitä ei kerry liikaa
- pikakuurit eivät auta!
Allekirjoitan tämän täysin.
 
 Working on both.


 Alkuloma meni uupuuksia nukkuessa,
mutta loman edetessä aloin taas löytää niitä asioita joista nautin.
Leivoin paljon. Taikinaterapia toimii.
Laitoin perheelle ja ystäville herkkuruokia, se on mukavaa kun on aikaa.


Lasten yökyläilyistä ei olla pidetty mitään lukua.
Paljon on meillä porukkaa nukkunut,
muksutkin olleet muualla.
Olkoon ne niitä aikuisena muisteltavia huolettomia lapsuuden kesiä.

Rento aamupala yökyläileville ystäville
 Tapasin ystäviä ja sukulaisia
kaffella, puistossa, rannalla.
Lapset pyöri mukana ja viihtyi.


Käytiin myös serkkulassa ratsastamassa.
Onko parempaa kuin eläimet, lapset, ystävät ja luonto yhdessä.


Meillä heppailusta näyttäisi olevan eniten innoissaan 5 v. poika.
Äitille hyvä tekosyy pelto-poneiluun. ;)


Joku ehkä muistaakin
kuinka meidän keskimmäinen aikanaan lopetti futiksen pelaamisen edustusjoukkueessa.
Treenauksen intensiteetti ja vakavuus eivät lopulta olleet hänelle sopivia,
aikaa levolle ja leikille ei jäänyt tarpeeksi.
(Meidän tapauksessa, kun pojan luonne ei ole kilpaurheilija tyypiä vaikka lajia rakastaakin.)
Toive hänellä on ollut päästä pelaamaan muutaman kerran viikossa
ja nyt vuoden tauon jälkeen sellainen joukue on löytynyt.
Taso vuotta vanhempien kauppareissa on sopiva,
meininki on ihanan positiivista ja poikien kaverillinen yhteishenki loistava!
Äidin sydän meinaa pakahtua onnesta
kun näkee pojan ilon jan innon kentällä ja kavereiden kanssa!


Ja niinhän se loman viimeinen viikonloppu vierähti futisturnauksessa
ennalta suunnitellun telttaraissun sijaan.
Nuorin kompensaatioksi telttaili omassa huoneessaan kaverin kanssa.


Syksyn haasteet alkaa huomisesta,
töihin ja päikkyyn palaaminen,
muutaman päivän päästä koulut,
sitten kaikkien perheenjäsenten kaikki harrastukset..
kyllä sitä taas haasteita ja logistiikkaa tulee piisaamaan,
mutta ainakin nyt hyvin levänneenä tuntuu että kyllä kaikki siitä lutviutuu.


Lomalla olen palaillut mm.
 Hidasta elamää sivustolla törmäämiini mielenkiintoisiin kysymyksiin,
joista haluan muutamin sinullekin laittaa ajatuksia herättämään.
-copy with pride-


·         Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?
·         Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?
·         Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä, ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?
·         Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?
·         Oletko enemmän huolissasi siitä, teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?
·         Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua?
·         Pidätkö kiinni jostakin, josta tulisi päästää irti?
·         Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?
·         Muistatko sen hetken viisi vuotta sitten, kun olit todella järkyttynyt? Onko sillä enää väliä?
·         Muistatko viiden vuoden päästä, mitä teit eilen? Entä toissa päivänä? Päivää ennen sitä?
·         Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?
·         Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?
            ·         Päätökset tehdään tässä hetkessä. Teetkö ne itse vai annatko toisten tehdä ne puolestasi?


Elämässä pitäisi osata nauttia ja heittäytyä hetkeen
lasten tavoin.
Sitä olen tällä lomalla yrittänyt opetella ja muistutella mieleen.
Koska heittäytymisellä, hyvällä fiiliksellä, yhteistyöllä
syntyy lopulta ne parhaat tulokset.


Toivottavasti sinun kesäsi on ollut mukava,
lomalla tai muuten vaan fiilistellen.


Rakkaudella,
Taina

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Terassien sisustelua ja kesäkuulumisia



Vihdoin se alkoi minullakin - kesäloma!
Kuukausi akkujen lataamista edessä, 
ja sanottakoon että tarpeeseen tulee.

Suunnitelmissa on
miehen ja vanhimman pojan partioleirihommia,
mökkeilyä, ystäviä.

Pihahommia, kodin siivoamista,
ystäviä, pieniä tekemisiä, kiireettömyyttä.


Blogi on ollut aika hiljakseen,
ja oma jaksaminen on tuntunut rajalliselta 
niin kodin laittamisen kuin koneella vietetyn ajan suhteenkin.
Yleensä sisustelu,tuunailu, bloggailu ja blogien lukeminen 
ovat olleet minulle yön tuntien "oma juttu"
- tänä keväänä olen ollut liian väsynyt mihinkään.

Olen päässyt omakohtaisesti kokemaan mitä on niin monelle suomalaiselle tuttu asia,
yt-neuvottelut.

Vaikka ymmärrän täysin niiden välttämättömyyden,
nyt olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan
niiden mullistavaa vaikutusta yksilöön ja työyhteisöön.

Oma työ tällä tietoa on jatkumassa,
enkä tätä keskustelua täällä aio tämä enempää käydä.
Tahdon kuitenkin tämän verran kertoa teille ystävät ja tuntemattomammat lukijat
anteeksipyyntönä poissaolooni joka tasolla.
Kaltaiselleni tunne-ihmiselle
kokemus on ollut kokonaisvaltainen,
henkisesti raskas.

kesäkaffet iskän ja äidin luona

Toisaalta kevään ja alkukesän tunnemyrsky
on saanut palaamaan niiden perusjuttujen äärelle.
Niin monesta asiasta olen kiitollinen.


Juhannusta vietimme perhepiirissä,
kauempana asuvat siskoni perheineen ja lemmikkeineen olivat Tampereella.

Samalla vietettiin myös perheen kesken isäni 70-vuotis päiviä.
Lahjaksi isälle teetimme valokuvakirjan jossa oli kuvia meidän lapsuudesta,
vaarista lastenlasten kanssa, yhteisistä juhlista jossa kaikki ovat läsnä
ja lopulta meistä lapsista perheineen.
Prosessi albumeita ja tietokoneen syövereitä selaillen,
vanhoja kuvia skannaillen ja tekstejä miettien oli itsellekin antoisa!


Valokuvakirjan kannessa oli lainaus:
Isäni antoi minulle suurimman lahjan
jonka kukaan voi toiselle ihmiselle antaa:
 hän uskoi minuun
- Jim Valvano -


Juhannuskokkoakin ehdittiin katsomaan.


Ja pienet serkukset yökyläilivät mumolan ja meidän kodin välillä.

serkukset juhannuskokolla

Etäisyyksistä johtuen valitettavan harvoin kokoonnumme koko porukalla,
mutta tällä kertaa tunnelma oli vielä astetta nostalgisempi.
Viimeistä kertaa kaikki koolla tässä mummolassa, lapsuudenkodissa.
(Minulle nuorimpana tuo on ainoa lapsuudenkoti, isosiskot muistavat muitakin.)
Ensi keväänä vanhempani muuttavat meidän kotikadulle valmistuvaan rivitaloon.
Kesän mittaan on jo otettu kuvia pihasta tulevia myynti-ilmoituksia varten.


Mun "kotikodin" piha.


Mikä onni lapsille on saada mummola samalle kadulle!
He jo haaveilevat iltapäivistä jolloin voi mennä koulun jälkeen mummolaan,
mummi paistaa lettuja ja vaari tarkastaa läksyt
ja voivat vaikka viedä uimahalliin kun iskä ja äiti on töissä.

Ja vaikka vanhempani ovat erittäin aktiivisia ja hyväkuntoisia
tulee vielä sekin päivä jolloin auttaminen kauppa-asioissa
ja arjen pienissä askareissa on ajankohtaista.
Silloin haluan että on helppoa poikkeilla auttamispuuhissa vaihteeksi niinkin päin.

Muutos on suuri ja haikeakin,
mutta varmasti lopulta hyvä ja oikea.

Mutta mennään vihdoin näihin terassihommeleihin.
Vappuna postasin ylläolevan kuvan.
Kuusi asuttua vuotta näkyy, 
uudellen lakkailu kerroksista huolimatta,
karulla tavalla terassissa.
Ja onhan toki kulutuskin melkoinen!
Tuosta väristäkään en ole koskaan oiken tykännyt,
varsinkin kun sokkelin kivetys ja kattokin ovat tumman harmaita.


Nuo uralaudat ovat sanalla sanoen pyttymäisiä hioa,
ja minullahan ei siinä hommassa lopulta pitänyt hermo ollenkaan.
Mutta kiitos miehen,
portaat ovat nyt harmaat!



Vanhat lahot puutarhakalusteet
ruuvailtiin kasaan, maalattiin, ja pöytä sahattiin tuohon paikkaan sopivammaksi.
Joitain vanhoja "perintötyynyjä"
joita muut eivät ole halunneet pitää ja minä en ole raaskinut hävittää olen ottanut ulkokäyttöön.
Palvelkoon vielä loppuun saakka, kyllähän noilla muksut istuskelee.


 Tuossa eräänä päivänä kun tulin töistä,
olivat mies ja muksut päättäneet toteuttaa yhden mun unelman.


Riippukeinun olin ostanut jo pari vuotta sitten jostain aleloorasta,
mutta nyt sille on Ikeasta tuollainen rullattava tellinki.
Tuohon alaterassille paistaa koko iltapäivän ja illan niin mukavasti aurinko
että pari kertaa olen jo ehtinyt siihen torkahtaa
kun olisi pitänyt puuhata jotain aivan muuta..


Alaterassin kattokepakko sai tänä kesänä koristeekseen riisipaperipalleroita.
Muuhun juttuun aikaan hankin mutta jäivät sitten pyörimään kaappiin.
Keikkukoon nyt tuossa kesäpäiviä ilahduttamassa.


Alaterassin hyllyyn laitoin myös noita kauniita peltipurkkeja
mutta taitaa olla parempi nostella sisälle reissuun lähtiessä
etteivät vain ruostu mun aarteet.


Ja muutenkin muilla perheenjäsenillä on hieman eri näkemys
siitä mitä tuossa hyllyssä on kiva säilyttää,
kuten radio-ohjattavia autoja, märkiä sukkia, lapioita..
No, mun näkemus on tämän suuntainen:


Ja mukavahan tuossa on kesäiltaa istahtaa.


Loppukesän suunnitelmat ovat leppoisia.
Vähän mökkeilyä tätini mökillä,
Muumimaailmaan olisi kylkiäisenä saadut rannakkeet,
ystävien kanssa pieniä puuhia on suunnitteilla.


Lapset haluavat uida ja syödä herkkuja,
käydä telttailemassa.
Mikäs sen parempaa!

Minä aion käyttää koko lomakuukauden akkujen lataamiseen,
laittaa hissukseen kotia ja pihaa,
kerätä voimia ja antaa positiivisen energian palata johtamaan kaikkea tekemistä.


Iloista heinäkuuta toivotellen,
Taina

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Lasten kanssa Lontoossa




Tämä kesäloma polkaistiin käyntiin kauan odotetulla Lontoon reissulla.
Koululaiset pääsisivät käyttämään kieltä 
(no, aika vähiin se uskallus vielä jäi)
ja kaikilla oli kohteita jotka haluttiin nähdä.

Kensington Palacen kulmilla

Ensimmäinen Lontoon päivä vietettiin siskoni tyttären,
eli lasten serkun ja nuorimmaisen kummitädin kanssa,
neiti on oikea maailmankansalainen ja työskentelee tällä hetkellä Lontoossa. 
Aikaa vietettiin mm. Hyde Parkissa,
jossa bongasimme myös mustan joutsenen.


Meidän 5,5 v:n toivematkakohde oli Englantilainen leikkipuisto.

Jos on lasten kanssa liikenteessä
puistoilussa kannattaa ottaa huomioon Englantilainen vaihteleva sää.
Koska joka päivä jossain kohtaa myös sateli
oli leikkipuistoissa mahtavia lätäköitä.
Kerran kävi niin,
että juuri toiselle puolelle kaupunkia
päivän retkikohteiden läheisyyteen 
hotellilta metroilla ajeltuamme
pojat onnistuivat mulaamaan itsensä köysiradan alla olevaan plutakkoon
kuravettä valuviksi..
Hetken puntaroinnin jälkeen päädyttiin, parin tunnin julkisilla ajelun sijaan
ostamaan pojille uudet sukat, kalsarit, farkut ja kengät.
Onneksi sattui eteen GAP jossa alennusmyynneiltä kuivat vaatteet saatiin edullisesti.

Diana Memorial Playground
Ensimmäisenä päivänä hoidettiin matkamuisto hommat pois alta,
olivathan lapset säästäneet rahaa kotitöitä tehden koko kevään.
Suuntana oli tietenkin Hamleys
yksi maailman suurimmista lelukaupoista,
joka kaikissa seitsemässä kerroksessa leluja esittelevine työntekijöineen  
on elämys johon kannattaa varata aikaa.

Toinen "pakollinen" kauppa vierailukohteena oli legendaarinen
tavaratalo Harrods.
Siellä eniten taisi vierähtää aikaa herkkuosastoa ihastellen.
Perus turisteina emme edes ostaneet mitään.

Konvehteja Harrodsilla
 Mies on työn puolesta käynyt viime vuosina useita kertoja Lontoossa,
ja yksi kohde johon hän halusi lapset viedä olivat
Kensingtonin alueella sijaitsevat ilmaiset museot.
Luonnontieteellinen Natural History Museum  
on vaikuva elämys dinosauruksen luineen,
ja hauskaa oli päästä myös tuohon Paddington elokuvan komeaan kuvauspaikkaan.

Toinen museokohde oli viereinen  Science Museum
jossa ihmeteltiin mm. maailman ensimmäistä veturia.

Noissa museoissa olisi helposti vierähtänyt useampikin päivä,
joten vähintään puoli päivää kannattaa varata kevyeenkin tutustumiseen.
Ja koska kohteet ovat ilmaisia,
voi niihin toki poiketa toisena päivänä uudelleen.

 
Lontoossa on kätevää hankkia ladattavat Oyster-kortit
ja liikkua metroilla ja kaksikerroksissilla busseilla.
Lapsetkin oppivat Oystereiden ja julkiste käytön nopeasti,
reittivalinnat hoiti mies jolla on kokemusta Lontoossa liikkumisessa.

Nuorin ihmetteli muutaman päivän jälkeen
että miksi täällä kaikki ihmiset ovat niin ystävällisiä.
Vaikka metroissa oli välillä ruuhkaa
olivat ihmiset erittäin ystävällisiä
ja lapset saivat aina istumapaikan.

Toki muutama väli liikuttiin hieman kalliimmin jokilaivoilla maisemia ihastellen.


 Tietysti kävimme myös katsomassa kaikki perinteiset Lontoo nähtävyydet:

Big Ben
Piccadilly Circus
New Bond Street ja muut kuuluisat ostoskadut
Tower Bridge
 Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä..

 Buckinghamin palatsin vahdinvaihtoon osuttiin sattumalta juuri oikeaan aikaan,
ja muutenkin ne "perus turistipaikat" tuli katseltua läpi.


Syömässä käytiin hotelli aamisien lisäksi kerran päivässä ravintolassa,
ja muuten mentiin erilaisilla eväsmeinigeillä.
Isommista Tesco-kaupoista sai 
gluteenittomia kolmioleipiä sekä hedelmänpaloja ja marjoja purkeissa,
niitä käytettiin lähes päivittäin
joko piknik meiningeillä tai hotellilla iltapalana.

Ravintoloiksi valittiin ihan kohtuu hintaisia perus paikkoja joista löytyi jokaiselle jotakin, mm:
Five Guys - herkku hampparit
Byron - hyvät hampparit ja salaatit
Pizza Express - erityismaininta herkullisista gluteenittomista pizzoista ! 


Koululaisten meillä ovat lukeneet kaikki Potterit vähintään kerran ja elokuvatkin on katsottu, 
(no joo, ollaan me aikuisetkin)
joten ehdoton toivekohde oli vierailu Warner Brosin Harry Potter studioille
joissa on kuvattu Harry Potter -elokuvat.


Liput kannattaa ostaa netin kautta hyvissä ajoin etukäteen.
Niitä myydään joka päivälle ja kellonajalle vain tietty määrä
ja me meinattiin olla kuukautta etukäteen jo pahasti myöhässä.
Onneksi kuitenkin liput saatiin ja tuo elämys päästiin kokemaan!

Itse studio sijaitsee Watford Junctionissa jonne pääsee kätevästi junalla
(valitse nopea vaihtoehto) ja juna-asemalta studioille bussilla.


Nähtävänä oli huikea määrä lavasteita, erikoisefektejä,
pienoismalleja ja kaikkea kiinnostavaa tutustuttavaa.


Kierroksella tulee esiin kiehtovalla tavalla se
kuinka huolella ja taidolla pienetkin yksityiskohdat elokuvaan on rakennettu,
mikä määrä ihmisiä niiden takana on työskennellyt
ja kuinka kiinnostava yhteisö onkaan mahtanut olla se porukka
jossa nuo lapsinäyttelijät ovat kasvaneet.


Elokuvan tekemisessä on käytetty paljon isoa,
upeaa Tylypahkan pienoismallia.


Eli jos Potter elokuvat tai elokuvien teko yleensä kiinnostaa,
suosittelen vierailua!


Lähtöpäivän ohjelmaksi sopi hyvin tutustuminen upeaan Windsorin linnaan
koska se sijaitsee melko lähellä  Heathrown lentokenttää.
(Matkalaukut kannattaa käydä jättämässä lentokentälle
koska linnalla ei ole laukkusäilytystä.)

Kaltaiselleni linnojen ja historian rakastajalle tuo on upea retkikohde
näyttelyineen ja monine rakennuksineen,
ja kyllä siellä lapsillekin riitti ihmeteltävää
ja hyvin jaksoivat kierrellä ja katsella.

 
Lontoo on mielestäni helppo ja toimiva kohde
kaupunkilomailuun lasten kanssa.
Nähtävää ja koettavaa riittää,
ja lapsiin suhtaudutaan positiivisesti.

Kunhan liikkuu niin kuin lasten kanssa lomaillessa kannattaa
- ei tiukkoja aikatauluja, rentoa meininkiä
ja pientä ennakkosuunnittelua josta on valmis joustamaan tilanteiden ja kelien mukaan.

 
Nyt on ollut vähän reissu painotteista postausta,
mutta loppu kesä otetaan aika iisisti ilman pidempiä matkoja.

Palaillaan terassin uudistus-, juhannus meiniki- sun muihin kuulumisiin pikapuoliin.
Iloista viikonlopun jatkoa!
Terkuin Taina