kohti viikonloppua

Mitä enemmän tätä ajatusta pyörittelen, sen paremmalta se tuntuu. Kyllä, minä tarvitsen tän uuden harrastuksen, bloggailun. Viime vuosina blogielämä on vatvonut pitkälti tuolla vauvankakka-aiheissa, ja kavereihin tullut pidettyä yhteyttä facbookissa. Tällä tavalla uskoisin (ja toivoisin) tavoittavani paremmin just niitä tyyppejä jotka on kiinnostuneita samoista aihepiireistä ja tällaisesta kepeästä hyvänmielen kirjoittelusta.

Mehän tosiaan rakennettiin tämä talo itse. Kierreltiin ensin useampi vuosi katselemassa valmiita taloja, mutta sopivaa sopivalla hinnalla sopivalta alueelta ei tuntunut löytyvän. Lisäksi olimme jo kiintyneitä tähän alueeseen jossa asuimme jo aiemmin rivitalossa. Tontti saatiin ihan tästä vanhan kodin läheltä arvonnassa mielettömällä tuurilla 2008  ja rakentaminen aloitettiin kesäkuussa 2009 - muuttamaan päästiin pääsiäisenä 2010. Olin hokenut sitä ennen miehelleni n 10 vuotta että me ei sitten taloa ikinä rakenneta, varmaan riideltäisiin niin että tulee ero! Mutta toisin kävi, rakennusprojekti oli mukava yhteinen projekti jossa pääsi tekemään ja suunnittelemaan yhdessä, puhaltamaan yhteiseen hiileen, näki toisesta ihan uusia piirteitä ja taitoja, huomasi että toihan on oikeesti aika hyvä ja taitava tyyppi.

Toisaalta oli mahtavaa myös itse oppia uusia taitoja ja asioita. Ja kuinka rakkailta jokainen nurkka tuntuukaan kun niitä on itse tasoitellut, pohjamaalaillut, tapetoinut, listoittanut....

Mun sisko varoitteli aikanaan että pahin ei ole rakennus vuosi vaan vuosi muuton jälkeen, ja se on kyllä totta. Rakentaessa on tietty tavoite ja aikataulu, mitkä hommat on tehtävä että päästään muuttamaan. Mutta sen jälkeen sitä hommaa vasta onkin! Sitten on voimat loppu ja rahat loppu ja 1000 asiaa vaiheessa, pihat tekemättä jne. Siinä kohtaa sitä kärsivällisyyttä sitten kysytään. Pitää vaan yhdessä päättää ja sopia työmäärä, aikatalulu ja budjetti sellaiseksi ettei tule liikaa ressiä ja sopu säilyy. Nyt todella vasta ymmärrän senkin mitä tarkoittaa että omakotitalo on ikuinen projekti!

Mehän saatiin sauna valmiiksi vasta jouluksi, 9 kk joulun jälkeen, ja työhuoneeseen tapetit ja parketit viikko sitten, 1,5v muuton jälkeen. Nyt olen hoitovapaalla vielä yli vuoden ja tulot ovat siis minimaaliset. Kaikki suuret projektit ovat siis jäissä. sitten kun on taloudellisesti pakko mennä töihin jatkuu kodin laittokin: ostoslistalla on mm uusi iso valkoinen lasipintainen ruokapöytä, tuulikaappiin toimivien kalusteiden teettäminen, vessojen peilit ja kunnon valaistukset, autotallirakennuksen rakentaminen ja sitä pihan laittoahan riittääkin ihan loputtomiin..

Mutta kun rahat loppuu niin luovuus alkaa, ja tätä meidän "kotomon" laittoa tässä blogissa aioin rennnolla otteella seurailla. Kotiäidin elämä tietysti pyörii paljon lasten ympärillä joten sitä aihepiiriä tulee väkisinkin. Kun nyt on sattunut tekemään noi maailman parhaat lapset juuri itselleen, täytyyhän niiden rakkaidenkin hommia ja juttuja kirjoitella!

Täksi viikonlopuksi on suunnitteilla muutamia hommia. Olen tilannut Tampereen Pintavärin kautta Decosin takkapinnoitteita joten tuo muurarin rappaama pinta pitäisi vihdoin saada väriin. Ja tällaisella bimbo-otteella, kuinkas muuten kuin glitter-valkoiseksi. No, luukun syvennykset sentään maalataan mustalla tummumisen näkymisen välttämiseksi. Pinsiön taimistolta pitäisi käydä varaamassa taimia, varata niille kuljetus ja kaivaa kuoppia. Tontin rajalle laitetaan serbian kuusia ja pihlajaa, lisäksi tilataan puistosyreenin piiskataimia jotka istutetaan sitten lehtien pudottua. Jos olisi sitten keväällä jo vähän valmiimmalla mallilla tuo piha, tai edes sinneppäin että voisi alkaa kunnolla laittamaan.
Yksi pieni ompelu-projektikin tuossa viikonlopuksi olisi suunnitteilla. Rakkaan mummini vanha keinutuoli sai jo muuton yhteydessä uuden olkkarin uusiin tyynyihin mätsäävän DG:n kankaisen pehmusteen. Haluan koristella vielä sen reunan tupsunauhalla. vähän söpöstelyä siis. Kyllä sitten kelpaa kiikkustella takan edessä kirjaa lukemassa! Vuoden verran olen pyöritellyt tuota ajatusta - aivan täydellisiä, simpukankuori - helmi -hässäkkä reunanauhoja olisi löytynyt, tuolta 80-100 € hintaluokasta, joten yritän nyt päästä yli tästä mielleyhtymästä vanhemman keittäjän kalsarin väriin ja päättää että tämä 10 € /m maksanut tupsunauha on hieno, ja sillä sipulit.
Ja niin, minä en ole käsityö- enkä puutarha ihminen ollenkaan, mutta toiminnan ihminen olen. Niin, ainakin sille päälle sattuessani... Katsotaan siis mitä näistä tulee, yrityksen ja erehdyksen kautta! "Itte ku tekee saa justi sitä mitä sattuu tuleen!"
Lisäksi saadaa ihana kummityttö viettämään 9-vuotis syntymäpäiväänsä meille, eli kikattavia siskonpetiläisiä ja leivontaa olisi tiedossa. Lauantaina mun pitäisi raaskia erkaantua "vauvaasta" muutamaksi tunniksi, kampaamo käynnin ajaksi. Alkaa olla niin vauhdikas kaveri että tuollaisilla reissuilla on jo vähän vaivalloinen pitää mukana kun kipeää ja vilistää joka paikkaan silmänräpäyksessä. Kotijoukot pärjää kyllä, joten enköhän minäkin!
Sellaisilla meiningeillä tähän viikonloppuun!